Meidän viikonloppuun Alpeilla mahtui lähemmäs 2 000 ajokilometriä niin motareilla, maanteillä ja serpentiiniteitäkin pitkin. Tieverkosto tuli erilaisine teineen varsin kattavasti käytyä läpi! Havainnoitavaa ja maininnan arvoisia vinkkejä kertyi myös yhtä paljon, joten mikäli aihealue kiinnostaa niin suosittelen keskittymään!
Vaikkei melkein 2 000 ajettua kilometriä riitä vielä tekemään asiantuntijaksi, ei sinne päinkään, pystyn jo tuolla otannalla jakamaan vinkkejä sunnuntaiautoilijan näkökulmasta.
Vuokrattiin auto siis Dornbirnistä, Itävallan puolelta, josta ajoimme sen Sveitsiin. Toisella puolella rajaa hinta olisi ollut melkein tuplat, joten päädyttiin yhteisymmärryksessä vuokraamaan Sixtiltä, Dornbirnissa. Sixt autonvuokraamo valikoitui vaihtoehdoksemme kilpailukykyisen hintansa ja (meidän mielikuvissa) positiivisen maineensa vuoksi.
Alle saatiin Opel Corsa. Pikkuauto, mutta meidän tarpeisiimme sopiva. Etukäteen oltiin varoiteltu, ettei pienellä autolla pärjää Alpeilla, mutta meille ei ainakaan koitunut mitään ongelmia vaan pärjättiin hyvin isoissakin mäissä ja nousuissa – pienellä kulutuksella. Pieneksi autoksi Corsaa oli mukava ajaa, penkeissä ei ole valittamista ja kulutus pysyi maltillisena.
Sixtin toimisto on vähän syrjässä Dornbirnin asemalta kuin myös keskustasta. Kävellen matkaa olisi tullut reilu kolme kilometriä, taitettiin matka taksilla (n. 9 euroa). Nimi papereihin ja homma oli sillä selvä, palvelu oli hyvää ja mutkatonta. Tullaan varmasti käyttämään Sixtiä jatkossakin, milloin vain se on mahdollista.
Liikenne Sveitsissä tahi Itävallassa ei juuri eronnut suomalaisesta liikennekulttuurista. Ainoastaan tiestön parempi kunto muistutti toisinaan siitä, ettei oltu kotona. Ja ne vuoret ikkunan ulkopuolella. Aiemmin en ollut nähnyt mitään Stadikan tornia korkeampaa, joten kuvailemaan piti pysähdellä vähän väliä. Onneksi pysähdyspaikkoja oli hyvin tiellä kun tiellä.
Parhaiten Sveitsin teistä on itseoikeutetusti jäänyt mieleen kaikki eri serpentiinitiet, joita kurvailimme ylös alas. Vuorilla liikkuessa kannattaa huomioida alati muuttuva sää, sumu saattoi oikeasti nousta hetkessä ja tehdä ajamisesta kaikkea muuta kuin nautintoa. Eikä hyvä sää alhaalla tarkoita samaa ylhäällä. Ei tosiaan, huomasimme sen karvaasti.
Moni teistä kohoaa parinkin kilometrin korkeuteen, jolloin pilvistä voi koitua jo harmia. Pilvessä ajaminen on vaarallista – ajatteli sen missä merkityksessä tahansa. Lisäksi se on tylsää, joudut ajamaan madellen etkä näe mitään. Et yhtään mitään. Me koimme sen niin vaaralliseksi, että käännyimme ympäri.
On myös syytä huomioida lämpötilat ylhäällä, olettaen siis että tarkoituksena on vähän patikoidakin. +30 astetta alhaalla ei tarkoita vielä mitään, sillä korkeuksissa elohopea ei kohoa hevin edes kymmeneen. Sen takia mekin jouduimme ostamaan ylimääräiset takit.
Ajaminen ei juuri poikkea täkäläisestäkään liikennesääntöjen muodossa. Niitä noudatetaan. Kameroita on runsaasti ja ne välähtävät pienestä ylinopeudesta. Onneksi Mona oli tarkkana niiden kanssa! Nopeusrajoitukset olivat usein laiselleni tietä tuntemattomalle aivan ylimitoitettuja. Ei käynyt edes mielessä, että olisin uskaltanut ajaa serpentiiniteitä kahdeksaakymppiä. Vuoristoteistä vielä sen verran, että ylhäältä tulevalla on aina etuajo-oikeus alhaalta tuleviin ja busseja kannattaa varoa.
Moottoriteillä ajosta tulee maksaa käyttömaksu, joka ainakin tänä vuonna on noin 40 euroa kurssista riippuen. Maksun jälkeen saatiin siisti tarra etulasiin laitettavaksi. Tarra on voimassa vuoden ja helpoiten sen saa lähimmältä huoltoasemalta. Itävallassa on myös tietullitarra käytössä. Sixtillä se kuului hintaan, joten siitä ei tarkemmim osata kertoa.
Bensan hinta oli reissumme aikaan aikalailla samaa luokkaa kuin Suomessa. Selkeästi halvempaa se oli Itävallassa, hintaero oli tuolloin noin 30 senttiä. Pysäköintimaksutkin tuntuivat olevan melko samaa luokkaa kuin Helsingissäkin.
Alppimaisemat oli yksi meidän reissun ehdottomista kohokohdista ja vuokra-auto mahdollisti kattavan läpileikkauksen Sveitsiin.
Pieni lopputiivistys:
- Auton vuokraus (Opel Corsa) pe-ma 220 euroa Sixtiltä, Dornbirnistä. Käytännössä pakollinen tietullitarra n. 40 euroa.
- Kilometrejä kertyi lähemmäs pari tuhatta, bensaan kului noin 150 euroa.
- Käymisen arvoisia paikkoja on Genevejärven ympäristö, järvi on helppo kiertää päivässä. Luzern kaupunkina oli positiivinen yllätys. Reitille kannattaa myös etsiä niin monta serpentiinitietä kuin aikatauluun mahtuu.
- Huomioi vuoden aika, talvisin osa vuoristoteistä on suljettuna (usein pitkälle alkukesään asti). Älä luota säätiedotuksiin vaan katso itse ikkunasta ulos.
- Maltti on valttia.