*Postaus sisältää kärkkäitä ja surullisia huomioita*
Ensimmäinen kosketuksemme tuohon Kaakkois-Aasian sykkivään metropoliin oli lyhyt: yövyimme lentokentän läheisyydessä yön yli ennen kuin jatkoimme matkaamme Singaporeen. Viikon kuluttua astuimme uusiksi Suvarnabhumin lentokentän ulko-ovista ja silloin meillä oli jo miltei viikon verran aikaa tutustua kaupunkiin. Olkoonkin, että tiedostimme jo silloin, ettei viikkokaan siellä riittäisi sinunkauppoihin. Myöhemmissä Bangkok-jutuissa kerron enemmän tekemisistämme tällä kertaa keskittyen tuon viikon aikana syntyneisiin fiiliksiin – kreikkaa ymmärtävät tai scifiä lukeneet osannevat jo arvata fiilikseni. Aiemman Thaimaa-postaukseni Chatuchakin viikonloppumarkkinoilta voit lukea tästä.
Lentäessämme Singaporesta takaisin Thaimaahan katsoin koneessa Blade Runner 2049:n enkä Bangkokin kaduilla kävellessä kyennyt olemaan huomaamatta vertailukohtia Blade Runnerien dystopia-maailmaan. Olin eli elin kuin elokuvassa, vain jatkuva vesisade puuttui, mutta savua, saasteita ja neonvaloja riitti silmän kantamattomiin.
Dystopiat ovat viimeistään viime vuosina vyöryneet kaikkien verkkokalvoille Nälkäpelien, Resident Evilien ja The Walking Deadin myötä. Populaarikulttuurissa sen juuret juontavat viime vuossadan alkupuolelle, jolloin Aldous Huxley (Uljas uusi maailma) ja George Orwell (Vuonna 1984) julkaisivat klassikkoteoksensa. Genren suosio on myös tuottanut klassikoita televisiosarjoiksi, parhaimpana esimerkkinä ehkäpä Margaret Atwoodin Orjatar ja sen HBO-versio The Handmaid’s Tale. Zombiapokalypsien suosiosta huolimatta dystopioihin törmää myös reaalimaailmassa, vaikkakin se lähtökohtaisesti mielletään yhä scifisatiiriksi. Siltikin ja siitä huolimatta esimerkiksi Suomi oli reilut sata vuotta sitten monelle dystopiaa ja täältä lähti useita retkikuntia ulkomaille rakentamaan erilaisia utopistisia yhteiskuntia.
Bangkok oli parhaimmillaankin kaaos. Pahimmillaan se oli pelkkää dystopiaa. En edes uskalla kuvitella miltä se näyttää vuonna 2049. Oletettavasti joudun sen silti näkemään.
Bangkokissa asuu miltei kymmenen miljoonaa ihmistä. Kaupungin kadut ovat likaisempia kuin biojäteastiat pääkaupunkiseudullamme. Ilma on pilalla. Chao Phraya -joki oli paikka paikoin niin likaisen näköinen, ettei vettä aina erottanut paskan seasta. Toimiva julkinen liikenne on olematonta ja liikennekulttuurista puuttuu kaikkein tärkein tekijä kokonaan: järki. Kaikki oli myynnissä, feikkirolexeista feikkikroppiin.
Kuluneen vuoden aikana ajatteluni (josta jo kirjoitan kevään aikana julkaistavaa postaussarjaa) on kehittynyt varsin kriittiseksi ja skeptiseksi länsimaista kerskakulutusyhteiskuntaa ja suomalaista ”hyvinvointivaltiota” kohtaan. Bangkok on pahempi, vaikka se onkin kaukana länsimaisesta. Tämä ei perustu vain lomaviikkoni otantaan, mutta minun on vaikea nähdä, että kaupunki kehittyisi enää ihmiselle ja ympäristölle ystävällisemmäksi. Kehitys kulkee tällä hetkellä täysin päinvastaiseen suuntaan, vaihde on vitosella ja kaasu pohjassa. Kuten Bangkokin kaduillakin. Silloin kun se liikkuu eteenpäin.
Dystopia on kreikkaa ja tarkoittaa suomeksi epätoivottavaa yhteiskuntaa. Usein sanan mielletään nimenomaan tulevaisuuden irvikuvaksi. Ei. Bangkok on dystopia tänään.
Seuraatko blogiamme vielä Facebookissa tai Instagramissa?
Facebook-sivuille pääset tästä ja Instagram-tilille tästä.
Käy tykkäämässä päivitykset ja reissukuvat suoraan etusivuillesi! 🙂
Heh, tässä paraikaa Bangkokissa majaillessa tätä oli varsin mielenkiintoista lukea!
Mulle Bangkok on yksi Aasian parhaista kaupungeista, mutta lienen sen verran puolueellinen että olen kaupungissa aikanaan myös asunut, joten sillä on sen takia erityinen paikka sydämessä. Mutta kaikki se, mitä kuvailet, on kyllä pitkälti totta. Tosin, kaupunki on muuttunut hurjasti viimeisten vuosien aikana ja tänään juuri puhuttiin siitä, että nykyään se on jo monin paikoin paljon, paljon siistimpi ja toimivampi kuin 15 vuotta sitten, kun kaupungissa ensimmäisen kerran kävin.
Mutta kyllä, se on paskainen, kaoottinen, sekava, ja liikenteessä menee jatkuvasti hermot. Ja yhteiskunnassa on moni asia pahasti rikki, tai viallinen, mutta sama kyllä pätee lähes kaikkiin maihin, etenkin Aasiassa. Silti, minä ainakin pystyn hyvin ymmärtämään että ei tämä kaupunkikaupunki kaikkien mieleen voi mitenkään olla. 🙂
Kiva kuulla, että siellä on joissain jutuissa otettu askeleita parempaankin suuntaan! Meidän reissulla toi kontrasti-ero oli senkin takia varmaan aika silmiin pistävä kun ensimmäisen viikon vietimme Singaporessa. 😀 En kyl tiedä olisko sekään auttanut mikäli järjestys olisi ollut päinvastainen, likainenhan se olisi yhä ollut. Toi on kumminkin aika iso solmukohta jatkolentojen suhteen niin en ihmettelis mikäli tulee toistekin käytyä pyörähtämässä ja ihmettelemässä, sillä jäihän tuolla viikon jäljiltä vielä ihan mielettömästi näkemättäkin.