Kun Nordkapp oli koettu ja Euroopan pohjoisin maanteitse saavutettava kolkka oli koluttu, oli aika kääntää auton keula osoittamaan kohti Etelää. Seuraavan yön olimme alunperin aikoneet viettää Norjan rannikolla, vuonon sylissä Ifjordissa, mutta olimme matkan päällä muuttaneet sitä suunnitelmaa ja päätyneet lopulta varaamaan yön Kaarasjoelta, aivan Norjan ja Suomen rajan tuntumasta. Hinta ja aiempiin majoituksiin verrattain luksuksenomainen ilmapiiri ajoivat meidät yöpymään vielä yhden yön Norjassa. Inarijoen taakse jäivät Suomi ja Karigasniemi.
seitsemäs päivä
Mistä mihin: Nordkapp – Kaarasjoki
Matka: 265 kilometriä
Matka-aika: 3 tuntia 48 minuuttia
Kaarasjoesta en tiennyt etukäteen juuri muuta kuin nimen. Vähän kylää selviteltyäni en tiennyt juuri enempää. 1800-luvulla siellä mitattiin Norjan yhä voimassa oleva pakkasennätys, -51,4 astetta. Syyskuisena päivänä kelit suosivat kuitenkin enemmän ja t-paidassakin tarkeni. Lisäksi sain tietää kunnan olevan Norjan saamelaiskäräjien kehto, mutta saamelaisuuteen olen tutustunut valitettavan vähän enkä edes yritä kertoa heistä tai heidän kulttuuristaan enempää.
Yläpuolella olevat kuvat on otettu miltei samasta kohtaa. Omaan silmään kumpikin toimii, mutta kumpi teidän mielestä on parempi rajaus?
Itse Kaarasjokeen emme siis juurikaan tutustuneet siellä viettämämme päivän aikana. Emme me siellä loppuen lopuksi edes niin kauhean kauaa kerinneet olemaan. Taukoineen ajoimme Nordkapista Kaarasjoelle vähän alle viidessä tunnissa ollen siellä joskus iltapäivän kääntyessä jo hiljakseen iltaa kohti. Kävimme hakemassa avaimen huoneistoomme, joka vaikutti sen verran bränikältä, että olimme varmasti ensimmäisten yöpyjien joukossa. Kuvat eivät olleet valehdelleet ja päästessämme lopullisesti ostopäätöksemme ratkaisseeseen huoneeseen, makuuhuoneeseen, rojahdimme vain voipuneina sängylle. Parisängylle. Hyvälle parisängylle. Näin jälkikäteen voikin hyvillä mielin sanoa, että Karasjok Camping jätti jälkeensä myönteisimmät fiilikset. Siellä iski lähtöaamuna pieni paniikkikin kun aamupalaa tehdessämme saimme palohälyttimen soimaan. Noloina kävimme ilmoittamassa siitä respaan.
Kaarasjokea enemmän aikaa vietimme kuitenkin Karigasniemellä, jossa kävimme syömässä sekä kaupoilla. Iltapala- ja aamupala-ainekset olivat lopussa eikä herkkueväspussikaan ollut enää kukkuroillaan. En tiedä onko tämä vain omaa mututuntumaani, mutta Karigasniemi vaikutti kaikkein eläväisimmältä käymistämme rajakaupoista (Kilpisjärvi, Nuorgam, Utsjoki, Karigasniemi) ja palveluiltaankin se vaikutti olevan melko laaja. Toki asia voi olla täysin toistepäinkin, sillä omat kokemukseni rajoittuvat eri viikonpäiviin ja kestivät Kilpisjärveä lukuunottamatta tunnista pisimmilläänkin vain tunteihin. Karigasniemeltä parhaiten jäi mieleen Kalastajan Majatalon hampurilaiset: vaikkei Lapissa tullutkaan kovin montaa burgeria syötyä niin kuitenkin kylliksi, jotta voin väittää syöneeni matkan parhaan hampurilaisen siellä.
Kuva kuusta ja tähtitaivaasta mökkien yllä, kuten myös postauksen artikkelikuva, on muuten otettu melkein samasta kohtaa ja melkein samaan aikaan. Täysikuuta kokeilin kuvata huoneistomme etupihalta ja no, siinä on vielä opeteltavaa. 🙂 Tähtitaivas näkyi kuitenkin kirkkaana ja kauniina talon toisella puolella täysikuun jäädessä selän taakse. Uskoisiko?
Kaarasjoki oli matkallamme vain lyhyt välietappi Nordkapin ja Utsjoen välillä ja seuraavana päivänä jatkoimmekin jo matkaa Tenojokea mukaillen Utsjoelle. Mutta se on jo toinen tarina!