Mulla oli pitkään varsin skeptinen suhde kevytretkeilyyn. Hassua sinänsä, sillä arjessa muutoin olen varsin minimalistinen ja vähällä pärjäävä luonne. Siihen peilaten olikin hassua, että lyhyillekin retkille mulla nousi päivärepun tai rinkan paino kahteenkymmeneen kiloon ja sen yli, eikä paino selity vain koko kamerakaluston mukana raahaamisella. Se paino muodostui kaiken maailman varavarajuttujen varajutuista. Kaikkea oli oltava paljon, koska olin netistä lukenut, että normaali rinkan paino on vähintään 20 kiloa ja mukana pitää olla varmuuden vuoksi kaikkea vaihtokengistä telamiinaan.
Mun kunto laski varsin roimasti sairausloman alussa eikä lähtenyt kovin nopeasti nousuun sen pitkittyessäkään – toisin kuin paino. Viime vuonna käänsin asetelman päälaelleen ja aloin nostamaan kuntoa laskien painoa ja sillä tiellä ollaan yhä. Tämän vuoden proggikseksi on myös tullut rinkan keventäminen. Se taas juontaa juurensa järkisyihin. Näin vanhana olkapäävammaisena keksin mukavampiakin juttuja kuin rapiat 20 kiloa lantion ja hartioiden varassa. Yksi iso muutos on kanssa ollut keväällä etänä alkanut ja nyt syksyllä vihdoin lähiopetuksena startannut opiskelu eräoppaaksi, mikä on tehnyt retkeilystäni (vapaa-ajallakin) aiempaa määrätietoisempaa.
Jokaiselle vapaa-ajan reissulle ja koulun kautta tehdylle vaellukselle olen pyrkinyt keventämään repun painoa aiemmasta reissusta. Nämä eivät sinänsä ole täysin 1:1-vertailukelpoisia keskenään, sillä kaikki reissut ovat olleet keskenään hyvin erilaisia. Omilla reissuillani olen esimerkiksi kantanut selässä kolmen hengen tunnelitelttaa, koulun järjestämillä maastojaksoilla taas olen yöpynyt siinä, mutten kantanut mukanani. Viimeisimmällä nukuin tarpissa. Myös kaksi koiraa nappuloinensa näkyvät nopeasti omassakin kantamuksessa. Jonkinlainen muutos näissä muutamassa esimerkissä on silti havaittavissa:
- Kesäkuu, Teijon kansallispuisto. 75l rinkka, jonka paino noin 20 kiloa. 1 yö.
- Heinäkuu, Lapin vaellus. 45l rinkka, jonka paino noin 17 kiloa. 4 yön vaellus, vaikka vähän typistyikin meidän osalta.
- Syyskuu, Hyvinkää. 45l rinkka, jonka paino noin 13 kiloa. 2 yön vaellus, joka typistyi yhteen yöhön ja kahteen päivään selän venähdyksen ja sen myötä tulleiden jalkakramppien takia.
Vaikka kaksi jälkimmäistä jäivätkin torsoiksi ripulin ja viikon sisään toista kertaa venähtäneen selän takia, oleellisempaa on, että ruuan määrän olin laskenut alkuperäissuunnitelmien mukaisesti ja silti paino putosi joka kerralla muutaman kilon verran. Ruoka painoi Lapin vaelluksella suunnilleen saman verran mitä tämän viikkoisella Hyvinkään vaelluksellakin, sillä Lappiin olin kuivannut kaiken ruuan suklaata lukuunottamatta. Hyvinkäällä kuivaa oli vain paahdettu sipuli ja chilihiutaleet. Lapissa kannoin kolmen hengen tunnelitelttaa (noin 3.2 kiloa), jossa nukuimme koirien kanssa. Hyvinkäällä nukuin tarpissa, mutta vastaavasti mukana oli paljon painavaa kamaa, mikä ei Lappia varten pakatessa käynyt mielessäkään.
Noista esimerkeistä puran nyt Hyvinkään Kytäjälle tehdyn vaelluksen gramma grammalta, sillä se on tarkimmin dokumentoitu ja Lapin reissuun palaan myöhemmissä postauksissa. Koko pakkauslistan ja jälkikäteen tehdyt havainnot varusteiden riittävyyksistä ja riittämättömyyksistä löydät täältä. Vaelluksen tavoitteina olivat muunmuassa saada kokemusta avotulimajoitteista ja avotulella ruuan valmistuksesta, mikä asetti tietyt raamit mukaan otettavalle varustuksellekin.
Base weight = Rinkan paino ilman kulutustavaraa (vesi, ruoka yms.)
Consumable = Kulutustavara, tuohon olisi voinut vielä lisätä ruuat ja vedet. Jätin ne pois tajuttuani jälkikäteen, etten ollut muistanut laskea patukoita ja muita snäksejä mukaan eikä mitään muistikuvaa paljonka olin mitäkin syönyt.
Worn = Puetut. Laskin tähän mukaan myös kaiken taskuissa koko ajan kulkeneen eli itselläni nyt risukeitin, kännykkä ja sähkötupakka.
rinkka
Päivitin tänä vuonna 75 litraisesta Fjällräven Kajkasta saman valmistajan 45 litraiseen Abisko Friluftiin. Ei mun nykyinenkään rinkka ole sieltä kevyimmästä päästä, mutta pelkästään aiempaan verrattuna kevensin rinkan vaihdolla 1700 grammaa. Kokeilin heinäkuun alussa huvikseni pakata Lapin vaelluksen tavarat 45 litraiseen ja huomattuani niiden about mahtuvan niin jätin Kajkan kotiin ja laitoin sen reissun jälkeen myyntiin.
Siinä päättyi yksi aikakausi, sillä Kajkan ostin alunperin interreiliämme varten, jonka takia koko bloginkin perustin. RIP Kajka 2015-2020.
yöpyminen
Tämä oli jo etukäteenkin minulle mielenkiintoisin osio, sillä en koskaan aiemmin ole nukkunut 3×3 metrisessä laavukankaassa, siis tarpissa.
Tarppina poncho osoittautui vähän pettymykseksi, tosin se johtui lähinnä omasta yltiöoptimismistani. Sateella sen pystyttämisen jälkeen olisikin sitten aika ahdas tila oleskella ellei halua kastua kun ainoa varsinainen sadevaate on jo kasattu majoitteeksi. Maavaatteenakin se oli vähän niin ja näin: ohut kuin mikä ja liukaskin, enkä usko sillä olleen suurta roolia makuualustan suojana. Keskellä yötä heräsin huomatakseni, että olin alustan kanssa liukunut aika kauas siitä, mihin kävin nukkumaan. Puettuna se piti sateelta kuitenkin erinomaisesti suojassa ja sen alle mahtui hyvin niin rinkka kuin minäkin.
Bivy-pussin ostin alunperin sillä ajatuksella, että hyvällä säällä (lue: kauniina kesäöinä) se riittää ainoaksi majoitteeksi, mutta myös sen takia, että se suojaisi (hankinnassa olevaa) untuvamakuupussia pahimmalta kosteudelta. Nyt en käyttänyt.
Alennuksesta ostettu Haglöfsin Spacelite +7 keinokuitupussi alkoi olemaan syyskuisessa Etelä-Suomessa jo äärirajoillansa. Heräsin pariin otteeseen käymään puskassa enkä voi sanoa heränneeni mitenkään erityisen lämpöisenä, mihin toki varmasti osaltaan vaikutti myös alustan ohukainen R-arvo.
Nemo Rigel 3D on paremmalta puoliskoltani lainattu kunnon paksu ilmapatja. 9 sentin paksuus on taannut paremmat unet kuin jotkin hotellit ja motellit ulkomailla. R-arvo, asteikko, jolla mitataan alustan eristävyyttä, on kuitenkin turhan matala 1.8. Näin syksyisin se voisi Etelässäkin olla jo yli 3 ja talvisin sitten vielä enemmän.
3×3 metrinen tarppioli mieluisa uusi tuttavuus. Nyt oli koululta lainassa, mutta tulen kyllä ehdottomasti ostamaan omankin tulevia sooloretkiä varten. On se kolmikiloinen tunneliteltta vähän liikaa siinä kohtaa kun yksin pitäisi nukkua…
Tyynyn virkaa minulla toimitti rinkka. Aiemmin olen makuupussin kompressiopussiin tunkenut vaatteita, mutta nyt ne olivat joko päällä tai (näennäisesti) kuivumassa.
vaatetus
Kokkausvälineet olin toki listannut ennen vaatteita, mutta koska kerta nyt pääsimme nukkumiseen asti jo niin jatketaampa suoraan vaatepuolelle.
Maate mennessä vedin jalkaan villasukat – eräänlainen luksustuote nekin, varsinkin painonsa myötä. Yöksi vedin jalkaan myös pitkät merinopöksyt ja jalassa ne pysyivätkin läpi päivän kun ajatus märistä ja kylmistä vaellushousuista ihoa vasten ei aamukankeudessa houkutellut.
Pipo oli päässä läpi päivän ja oli ehdoton varuste myös yöpymiseen kun mun makuupussissa huppu on aika olematon. Normaalisti olen aika lippalakkifanboy, mutta ajattelin tuon osaksi merinovillaisen pipon kuivuvan nopeasti sitä mukaa kun kastuu. Ajattelin oikein. Untuvatakkia olen käyttänyt ensisijaisesti taukotakkina, mutta oli se kyllä mukavuutta lisäävä tekijä nukkuessakin. Buffin mä listasin, mutta se sitten jäikin kotiin. Oli onneksi ainoa unohtunut tavara eikä onneksi sieltä tärkeimmästä päästäkään. Yövaatteet muuten mahtuivat näppärästi untsikkatakin taskuihin ja takin sain sullottua 4 litraiseen minigrippussiin.
Hupparina mulla oli Patagonian jostain, mistä lie kierrätysmuovipulloista valmistettu huppari, joka on ihan oma lemppari niin arkikäytössä kuin kuivan sään retkeilyssäkin, mutta tällai viileämmillä keleillä takin alla se oli kyllä koko ajan märkä ja kuivui vasta kotona. Ranteessa mulla oli Polarin tämän vuoden uutuus Grit X, ihan loistava urheilukello. Siitä en kuitenkaan kerro tässä yhteydessä enempää, sillä sen kanssa on kertynyt käyttökokemusta jo useamman kuukauden verran ja aineksia riittää jo ihan täysin omaan postaukseenkin.
Päällysvaatteina mulla oli aikoinaan Kilpisjärveltä ostetut Fjällrävenin vaellushousut, jotka oli tuohon vaellukseen asti toimineet moitteettomasti, vaikkakin puutteellinen sateensietokyky oli jo havaittu. Tuollalailla koko päivän sateessa ne kastuivat nopeasti, varsinkin säärestä alaspäin sadeponchon valuttaessa vettä niille, eivätkä kuivuneet enää. Helly Hansenin kuoritakki piti veden hyvin ulkopuolella, mutta hengittävyydessä olisin kaivannut parantamisen varaa. Sen ja hupparin kombo oli varsin hikinen.
Ja sitten päästäänkin vaatetuspuolen itselleni mieluisimpaan kohtaan. Kenkiin. Ostin Salomonin maastojuoksukengät Lapin vaellukselle enkä ole katunut. Eivät paina jalassa juuri mitään. Ei niitä edes huomaa. Ero korkeampivartisiin retkeily- ja vaelluskenkiin on valtava niin painossa kuin mukavuudessakin. Lapissa vesistöjen ylitykset menivät tuosta noin vain jalat kastuivat toisin kuin Jeesuksella, mutta kuivuivat jo muutaman sadan metrin aikana. Ihan parhaat ja oman postauksensa arvoiset.
Etukäteen eniten fiilistelin kuitenkin Ossi Määtän Kevytretkeilijän oppaasta saatua vinkkiä jalkojen kuivana pitämiseen. Vesistön ylityksissä kastuva ja pian kuivuva kenkä sukkinensa on kuitenkin eri asia kuin jatkuvasti läpimärät kintut. Kuivat jalat ovat aina mukavemmat kuin ei-kuivat. Ostin paketin vähän isompia minigrip-pusseja ja otin muutamat mukaani, jotka sitten vedin kengän ja sukan väliin siinä kohtaa kun taivas repesi. Olin mä kotona tuota komboa testannut muutaman askeleen verran, mutta silti vähän hoomoilasena odotin, että mitenköhän tämä tulee toimimaan. Ja sehän toimi! Jalat pysyivät lämpiminä koko päivän. Ja aikalailla kuivinakin. Iltaa myöten oli jo tullut sen verta hikoiltua, että sukatkin olivat kosteahkot, mutta se oli odotettavissa ja tiedostettu. Paljon, paljon pienempi paha kuin ympäri päivän läpeensä märät sukat.
Ruuanlaitto
Tämä osio koki suurimmat muutokset aiempiin reissuihin verrattuna kuin mikään aiempi. Olen pitkälti kaasun käyttöön orientoitunut retkeilijä eikä nuotiolla ruuanlaitto ole mulle se tutuin asia. On sitäkin paljon tullut tehtyä, mutta kyllä mä silti kaasupoltinta suosin kun itse pääsen valitsemaan. Nyt oli kuitenkin yksi vaelluksen teemoista ruuanlaitto avotulella, joten sillä mentiin.
Teimme koulun kanssa pyörävaelluksen Ahvenanmaan ja Turun saaristoon muutama viikko takaperin ja siellä tuli kaihoisasti katseltua kuinka moni joi juomarakoistaan, joten se muodostui ihan pakkohankinnaksi tälle reissulle. Ja voi pojat, mitenkä olenkaan pärjännyt aiemmin ilman sitä. Puolen litran limupullo mulla oli niin mukina kuin säilytysastiana aamupuurovesiä varten. Puurovedet keittelin pakissa, mikä mulle intin käymättömänä oli ihan uusi tuttavuus. Sai sen kannesta lautasenkin, mutta en kyllä omaa tule hankkimaan.
Risukeittimen hankin, mutta sitä en kerinnyt testailemaan kunnolla. Se mahtuu pakattuna hyvin housujen reisitaskuun niin tulee välillä varmasti jatkossakin olemaan siellä. Puukkoakaan en aina kanna mukana. Kirvestä sitäkin harvemmin, mutta kumpikin ihan käteviä esineitä siinä kohtaa kun märät nuotiopuut kerättiin ympäröivästä maastosta eikä valmiin tulipaikan luota. Nuotiopannuakaan en ripusta rinkkaan yleensä kuin päiväretkille mikäli silloinkaan. Trangiapannu on ollut riittävä kahden hengen aterioihin ja ompa sillä tullut tehtyä lettuja useammallekin. Notskihommiin tuo keväällä partioaitasta ostettu pannu on kumminkin ollut mainio. Se on tarpeeksi iso, muttei liian painava ja painoa saa halutessaan vieläkin alemmas irrottamalla kahvan ja etsimällä pelipaikoilla tilalle kepin.
Pikkutilpehööriä mulla oli mukana aterinten, pesuaineen & sienen, voirasian ja lastan verran. En oo ihan sinut lusikkahaarukan kanssa niin pidän ne mielummin erillään ja otan mukaan veitsenkin. Ostin keväällä Primuksen aterinsetin, johon olen ollut tyytyväinen. Voirasia on mallia Rovaniemen Prisma kun pysähdyimme Lapin matkalla sinne täydentämään unohtuneita ja puuttuvia tavaroita. Voirasian lisäksi tuli ostettua myös mm. vaellushousut kotiin jääneiden tilalle, ettei tarvitsisi farkuissa tai shortseissa tarpoa menemään. Rasiaan mahtuu 200 gramman voipaketti, mikä on omiin tarpeisiin ollut riittävä tilavuus. Muovinen taittolasta on ollut mainio lisä ruuanlaittosettiini. Sekoittelisihan sitä ruuan ties millä puuntikulla tarvittaessa, mutta itse koen tuolla valmistuksen vain niin paljon mukavammaksi.
Nuotiopannun lisäksi laskin myös ruokatermoksen ja halsterin eräänlaisiksi ”luksustuotteiksi”. Tuo ruokatermos ei mielestäni tilavuuteensa (0.71l) nähden paina (530g) paljoa ja sille löytyy varmasti käyttöä myös jatkossakin. Sinne voi jo aamulla lämmittää vaikka lounaskeiton valmiiksi, sen voi täyttää jäätelöllä tai kuten nyt oli, se ajaa myös aikansa pienen minijääkaapin virkaa, missä juustot ja lihat pysyivät hyvänä. Todennäköisesti termos tulee kuitenkin olemaan enimmäkseen mukana tälläisillä parin yön retkillä ja päiväretkillä. Halsteri on kätevä, vaikken tällä reissulla sitä kerinnytkään käyttämään. Se on varreton eli kahvan pitää itse etsiä: ei paina paljon mitään eikä vie tilaa juuri yhtään. Kooltaan se on kylliksi suuri ahvenen valmistamiseen tai makkaroiden paistoon ja halutessaan sen voi avata myös kokonaan auki, jolloin se käy hyvin grilliritilästäkin.
muut varusteet
Koulun retkillä ollaan päivämatkat kuljettu A4:n kokoon tulostetuilla kartoilla, joten karttataskukin on sen kokoinen. Pitää vettä ja pitää sitä sen verran hyvin, että jatkossa säilönen kännykänkin sinne. Nyt mulla kulki kännykkä taskussa ja siellä se oli koko ajan alttiina kosteudelle niin näyttö reagoi taskun hankaukseen, milloin oli heittänyt netin takaisin päälle, milloin taskulampun ja joskus oli selaillut itse itsensä niin syvälle asetuksiin, etten tiennyt sellaisia vaihtoehtoja olevan olemassakaan. Aikani sitä touhua seurattuani päädyin sitten sammuttamaan koko vehkeen. Auttoiko? Juu, oli mennyt itsestään päälle ja yrittänyt pin-koodia kyllin monta kertaa, jotta osasi jo vaatia puk-koodia. Se oli kiva yllätys! Kompassina mulla on jokin Suunnon malli, mutten noista niin paljoa tiedä, että uskaltaisin enempää sanoa. Jokatapauksessa hyvä peruskompassi parin kympin hintaluokasta.
Otsalamppuna mulla on Olightin H17r, johon olen ollut tyytyväinen. Valotehoa pystyy säädellä kolmiportaisesti 550:n, 130:n ja 30:n lumenin välillä. 2000 mAhin akku on ollut riittoisa eikä ole vielä loppunut kesken pimeässä. Panta on mukavan leveä ja istuu ainakin omaan päähän hyvin.
Varavirtapankkina on joskus ulkomaan reissulle ostettu halpis Prismasta, jonka 10 000 mAh on riittänyt kännyköiden lataukseen pitkäksi aikaa. Olisikohan aikoinaan ostettu Jenkkireissua varten, jotta GoPron akkuja pystyisi latailla pistorasiasta riippumatta. Onhan se vähän iso ja turhan iso varsinkin yhden hengen käyttöön, mutta koska se on vielä ihan täysin toimiva peli niin ihan jo senkin takia pidättäydyn viilaamasta grammoja sen suhteen. Latausjohtoja mulla kulkee mukana kännykkää, otsalamppua ja sähkötupakkaa varten. Sähkötupakka nesteineen ja pattereineen olisi periaatteessa helpoin tapa pudottaa grammoja pois näistä varusteista, mutta miellän helpommaksi irroittauttua siitä ensin arjessa kuin metsässä.
Hygieniasetti on perus yksinkertainen. Vessapaperia, hampaanpesutavarat ja käsidesiä. Pieni kukkalapio, jotta saa paperit haudattua. EA-laukku mulla on varsin järeä, joskin siellä on myös korjaussetti pahimpaan hätään, mutta lisäksi myös koirien EA-varustus.
siinä kaikki
Nyt on rinkka sisältöineen purettu.
Mun varusteiden peruspaino oli siis vähän alle yhdeksän kiloa, mistä sitten puuttui vielä ruuat ja vedet (sen noin nelisen kiloa) ja päällä olevat vaatteet. Eli rinkka painoi lähtiessä noin 13 kiloa, mitä pidän aiempiin verrattuna itselleni kelpo suorituksena, mutta silti vielä vähän turhan raskaana. Toki sitä painoa kertyi nytkin sellaisesta, mitä en esimerkiksi ensi viikolla näillä näkymin pakkaa mukaan lähtiessäni Hossan kansallispuistoon vaeltamaan:
- Ruokatermos, 530 grammaa. Vähän ajan säästöä lounaan teossa versus litran verran tilaa ja puoli kiloa painoa.
- Pakki, 464 grammaa. Tilalle kevyt kattila, joka käy lautasestakin.
- Juomarakon otan mukaan, mutta tuskin täytän sitä täyteen asti sillä Hossan korkeuksilla kynnys juoda luonnonvesiäkin on minulle kyllin matalalla, joten siinäkin säästää jo kilon verran täyttäessä rakon vain puolilleen ja tarpeen mukaan täyttelee reitin varrella.
- Halsteri, 106 grammaa.
- Kevyempi tarppi, erotus aiempaan koululta lainattuun noin 300 grammaa.
- Nuotiopannu, 426 grammaa. Tästä jää ainakin varsi kotiin, ehkä koko pannukin.
Pelkästään jo noilla tippuisi painosta noin kaksi ja puoli kiloa pois. Prosentuaalisesti se on jo varsin iso muutos. Huomionarvoista on myös se, että nyt Kytäjällä mulla oli ihan vain ruokaa vähän alle pari kiloa mukana. Kaikki oli tuoretta mausteita ja pikapuuroa lukuunottamatta. Hossaan sen sijaan aion kuivata aikalailla kaiken paitsi voin ja leivät. Kuivasin Lappiin viiden päivän ateriat kahdelle ja sen kokemuksen myötä en usko, että ruokani painaisivat yli kahtakiloa neljän ja puolen päivän vaelluksella Hossassa.
Nyt painaneen ruuan lisäksi mielestäni huomionarvoista on myös se, että tuo on kaikkinensa mukava setti. Rinkka ei ole itseni kokoinen. Makuualusta on sen 9 senttiä paksu. Vaatetta on sen verran, ettei vilu yllätä. Kamera objektiiveineen on ainoa asia, mistä koen aidosti luopuneeni, mutta toisaalta kun paino selässä ja paino mahassa tästä vielä laskee niin senkin jaksaa taas iloisesti kantaa mukana.
tulevia postauksia
En usko, että enää ennen Hossaa kerkeän kirjoittamaan mitään kummempaa, mutta nyt on pitkästä aikaa oikeasti motivaatio kirjoittamiseen niin korkealla, että pian Hossan reissun jälkeen alkaa kuulumaan! Postauksia tulee ainakin seuraavista aiheista:
- Heinäkuinen Lapin matka
- Vinkkejäni varusteiden keventämiseen
- Opinnot
- Pyörävaellus Turun ja Ahvenanmaan saaristossa
- Hossan vaellus
- Pari aiempaa ulkomaanmatkaa
- Ruuan kuivaus: miten, mitä ja miksi
- Muutamat hyväksi havaitut eräruokareseptit
Maanantaina on aikainen lähtö Hossan kansallispuistoon opiskelijaryhmän kanssa, joten rinkka tulee pakatuksi jo sunnuntai-iltana omaan tapaani viime tingassa ja kauheassa kiireessä. Tulen sen varustepaketin sisällön jakamaan Facebook-sivuilla, joten pysykää valppaina! Nyt se painoi sen noin 13 kiloa ja uhosin siitä pudottavani reilut pari kiloa pois, joten nähtäväksi jää mihinkä painoon vaaka pysähtyy!
Seuraatko blogiamme vielä Facebookissa tai Instagramissa?
Facebook-sivuille pääset tästä ja Instagram-tilille tästä.
Käy tykkäämässä päivitykset ja kuvat suoraan etusivuillesi! 🙂