Eilen, lauantaina oli Jekun viikon kohokohta kun pakkasimme pojan autoon ja ajoimme Haltialaan. Se on vartin ajomatkan päässä Helsingin ydinkeskustasta, mutta siitä huolimatta siellä on peltoa melkein silmänkantamattomiin ja metsää, jossa villimpikin koira mahtuu peuhaamaan itsensä väsyneeksi. Tarpeeksi kenen tahansa koiran ulkoiluttajan tarpeisiin, sillä siellä uskaltaa pitää koiria vapaanakin.
Ei tämä ollut ensimmäinen kerta meillekään Haltialassa; olemme kerinneet sinne Jekunkin kanssa jo useaan otteeseen. Ensimmäiset pentutreffit pidimme siellä kuukausi takaperin eräänä arki-iltana kun tapasimme kasvattajan kanssa pellon laidalla, jolloin Jekku tapasi Kiira-siskonsa. Silloin oli kuitenkin pimeää eikä siltä retkeltä taida olla kuvan kuvaa. Silloin joukosta puuttui myös Unto-velikin.
Eilen oli kuitenkin toisin, sillä näimme jo puolenpäivän aikaan ja koko pentue oli koolla! Valoa riitti eikä kevyt satunnainen sadekaan hillinnyt pentuja saati kuvaamista.Kuvia tuli otettua useampi sata ja iltaan mennessä sain onnistuneimmat otokset käsiteltyä. Tähän postaukseen pääsivät ne parhaimmista parhaimmat kuvat ja kokonaisuudessaan kaikki kuvat ovat katsottavissa kuvapankissani.
Jekun, Villasukan Tunturientaivaltajan, tunnistaa kuvissa sinisestä led-lampusta kyljessä.
Unton, Villasukan Vaarojenvaeltajan, tunnistaa kuvissa punaisesta led-lampusta kyljessä.
Kiira, Villasukan Korpienkulkija, on kolmas kuvissa esiintyvä koira oranssissa pannassa.
Tämän pidemmittä puheitta, toivottavasti nautitte kuvista yhtä paljon kuin pennut nauttivat toisistaan! 🙂
Kaksi tuntia rankkaa peuhaamista sisarusten kesken. Paras lauantai koskaan! Jekku varmasti tuumi käpertyessään illalla väsyneenä omaan petiinsä.
Nämä ja muut kuvat löytyvät kaikki siis myös kuvapankistani.
Seuraatko blogiamme vielä Facebookissa tai Instagramissa?
Facebook-sivuille pääset tästä ja Instagram-tilille tästä.
Käy tykkäämässä päivitykset ja reissukuvat suoraan etusivuillesi! 🙂
Ihania peuhukuvia! Pennut elämäniloa täynnä. 🙂